Ihana laavakivi

Ihastuin heti laavakiveen, kun näin sitä ensimmäisen kerran Samman blogissa. Ja nyt kun helmeily alkoi kiinnostamaan, niin hankin niitä heti ensitöikseni.

Helmet ehtivät jonkin aikaa olemaan laatikossa, kun etsin niille sopivia kavereita:, metallisia välihelmiä ja tarpeeksi isoja makeanvedenhelmiä. Metallihelmet löytyivät helposti, mutta vasta viime viikolla sain sopivia makeanvedenhelmiä. Korussa on myös kirkkaita lasihelmiä, joita en olisi tahtonut laittaa, mutta joita ilman koru olisi käytössä näyttänyt hieman hassulle, kun kaarevassa muodossa ranteessa helmet eivät olisi asettuneet enää nätisti.

Pidän tästä valtavasti, vaikkakin pienoinen kauneusvirhe pääsi mukaan...

Ajoissa!

Jotenkin aina unohdan pääsiäisen. Rairuohon kasvattamiseen herään vasta, kun se on jo liian myöhäistä mistään pääsiäisaskarteluista tai -koristeluista puhumattakaan. Tänä vuonna ollaan sitten oltukin hyvissä ajoin (ohrankin saa kohta heittää roskiin ja aloittaa uuden kasvattamisen).

Pirpanan kanssa askartelimme pääsiäistipuja. Äidin kunnianhimo iski taas päällensä ja varmistin, että lapsi liimaa sulat oikein päin. Levittelin siis liimaa ja Pirpana liimasi. Jalat laitoin paikoilleen, eihän tuo lapsukainen niitä olisi millään saanut, kun minullakin tuotti vaikeuksia. Livenä nämä ovat vieläkin sympaattisempia kaikkine epätäydellisyyksineen, (omasta mielestä paremmat, kuin ne kaupan ilmeettömät ja pörröiset)...

Perhoshelmistä



Perhos- eli farfallehelmistä syntyi tällainen avainkaulanauha. Helmimerin kurssilla tykästyin näihin helmiin ja ja tähän malliin, joten helmiä oli ostettava kotiintuomisiksi. Tästä tuli hauska. Helmet kiiltävät todella kauniisti, harmi, ettei sitä näy kuvasta. Sisäinen harakkani on herännyt!

Välikausipipoja

Kyllä se kuulkaa niin on, että kaapit pienentävät vaatteita. Pirpanan pikkusiskolle piti ommella pari välikauteen sopivaa pipoa. En tiedä, mitä Pirpanan perintöpipoille on käynyt, ne eivät vaan sovi Pikkusiskolle, vaikka ei tuo ole yhtää sen suurempipäinen kuin siskonsakaan. Tai sitten olen hukannut pipot, kun en yhtään edes muista, mitä tämän haalarin kanssa on käytetty.

Pilkullinen pipo on kaksinkertaista trikoota lahjoituskankaasta, tuota ihanuuutta on vielä vaikka kuinka ja paljon. Värit sattuivat sopimaan just eikä melkein haalarin kanssa. Barbapapa-pipo on fleeceä, väri vaan on kuvassa liian harmaa, oikeasti on lähempänä tuota haalarin lilaa. Barbapapa-ompelumerkki on ostettu Åhlensilta Tukholmanreissulta. Päätin lakata marinoimasta ompelumerkkejä, eivät nuo niitä enää 18-vuotiaana vaatteisiinsa huoli, nih! (Ja malli on tuo superhelppo Kimperistä kopioitu...)

Koruilua ja tunnustus

Nämä korvikset ovat olleet valmiina jo jonkin aikaa, ja annettu jo eteenpäin lahjaksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pidän näistä ja oion tehdä itsellenikin, jos en samanlaiset, niin ainakin saman tyyliset. Sovittelin näihin kyllä helmihattuja ja erilaisia helmiä, mutta ei, mulla oli vallalla yksinkertainen kausi. Valkoiset helmet ovat oopakkia lasia, muut osat hopeoitua.

Sain NorppaStiinalta tunnustuksen. Iso kiitos siitä, se lämmittää mieltä enenmmän, kuin arvaatkaan!

The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Tunnustus edellyttää vastaamista viiteen kysymykseen, ja jakamaan palkinon edelleen viidelle upealle bloggaajalle. 

Milloin aloitit blogisi?

13.5.2009. Oho, siitä on kohta kaksi vuotta. 1-vuotissynttärit missasin, mutta pitäisikö 2-vuotissynttärit muistaa ja keksiä jotain kivaa?

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan itse tekemistäni tekeleistä, olivat ne sitten ommeltuja, neulottuja, virkattuja tms, kunhan ne on tehty itse. Toki välillä saatan esitellä myös ostoksiani ja löytöjäni, jotka liittyvät käsillä tekemiseen, tai yhdessä lasteni kanssa tehtyjä juttuja.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Heh, tekisi mieli vastata, niin kuin moni muukin on vastannut, että vain tämä blogi on minun töistäni ja minun juttujani, mutta haluaisin kovasti keksiä omaperäisemmän vastauksen. Kaiken pinnistelyn jälkeen, en kuitenkaan pysty keksimään yhtään mitään omaperäisempää...

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Päätin laittaa yhteen paikkaan esille puuhasteluitani, jotta välttyisin saman asian esittelystä yhä uudestaan ja uudestaan. Kaverit voivat katsoa täältä, mitä olen saanut aikaiseksi. Myöhemmin tajusin, että tästä on hyötyä itsellekin, kun voin aina tarkistaa, mitä kaavaa olen käyttänyt missäkin tai mistä lehdestä mikin ohje löytyy.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Haluaisin oppia kuvaamaan paremmin, sekä kirjoitamaan sujuvampaa, omaperäisempää ja hauskempaa tekstiä. Ja tietenkin haluan kehittyä myös niin ompeluissa, neuleissa ja kaikessa muussakin tekemisessä. 

Ja nyt se vaikein paikka, pitäisi osata päättää kelle antaa eteenpäin tämä tunnustus. Monella se onkin jo ollut ja monelle sen tahtoisin antaa. Mutta olosuhteiden pakosta olen todella tylsä ja luistan tehtävästä, koska tahtoisin antaa tämän eteenpäin kaikille lukemilleni blogeille, erityisesti heille, jotka eivät tätä ole vielä saaneet, enkä kuitenkaan osaa päättää niistä viittä, ja kello on jo oikeasti vaikka mitä, niin lähden nyt nukkumaan. Kenties palaan asiaan virkeämpänä. Siihen asti, tunnustuksen saa ottaa mukaan, kuka haluaa, jos blogisi löytyy blogilistaltani...

Haaremihousut kesäksi

Pirpana tarvitsee kesäksi läjän shortseja, mutta koska viime kesänä oli aika moinen pulma löytää sopia shortseja ja capreja, ajattelin tänä vuonna tehdä itte. Miksi en tekisi?

Musta on vaikea väri kuvata, toivottavasti saatte jotain selvää, sillä näistä tuli mahtavat! Uusi kaavarakkaus! Kuinkahan monet haaremit sitä pitää ommella kesäksi (ja talveksi pitkäpunttisina)? Kaava on Ottobre Designin lehdestä 1/2011 ja koossa 98, ettei ole liian jättimäinen. Muokkasin kaavaa, tottakai. Laitoin paljon lyhyemmät resorit lahkeensuihin ja lyhensin punttia inansa. Yläosasta jätin kaavan rypytykset pois, taitoin kaksinkerroin yläosan, ompelin sen saumurilla ja viimeistelin suoralla ja pujotin kumpparin. Tuli todella siisti vyötärö. Nämä koostuvat kolmesta palasta, joista siis kaksi on resoreita. Tämän helpompaa ommeltavaa ei juuri voi olla.

Kangas on Triteksiltä jotain ohutta ja joustavaa, suosikkilaatuani tällaisiin. Näiden on pakko olla mukavat kesällä!

Paita on Pirpanan oma valinta Tukholmanreissulta, Åhlensilta. En pitänyt tästä valinnasta yhtään, mutta tällaisena yhdistelmänä tämä kyllä toimii.

Se ompelee sittenkin!

Olen luonteeltani hurahtaja! Kun kiinnostun jostain asiasta, kiinnostun heti täysillä, etsin tietoa ja hankin tarpeita. Hetki sitten oli kotikosmetiikka, mutta se on nyt hetken tauolla, koska kaapit ovat pullollaan saippuaa, aihe kiinnostaa silti yhä. Sitten tulivat helmet ja korut. Niistä muutamat odottavat esittelyä ja pää on täynnä ajatuksia ja ideoita. Siksipä ompelukset ja neulomukset ovat viime aikoina olleet hieman toisella sialla. En ole silti menettänyt kiinnostusta niihin, itse asiassa aika monta projektia on vaiheessa ja näprään niitä yhtä silloin, toista tällöin, kun en osaa keskittyä saamaan yhtä työtä valmiiksi kerrasta.

Jotain oli kuitenkin saatettava loppuunkin asti, sillä tätä tarvitaan käyttöön.

Kaavana on Ottobre Designin Little Dumbo (1/2011). Puku on kokoa 80 ja reiluhko on. Kuopus käyttää koon 80 vaatteita (ja kuten isosiskonsa, on kapeaa sorttia), ja vaikka osa koon 80 käytössä olevista vaatteista ovat jo kohta menossa pieniksi, on tässä puvussa vielä tilaa kasvaa. Hihat ovat pitkät, olivat pitkät ilman resoreitakin, mutta laitoin silti. Ja arvatkaas mitä, puntitkin ovat pitkät! Ne olisivat pitkät ilman resoreitakin. Malli ei ole liian leveä tuollaiselle hyvin hoikalle lapselle, normaalikokoiselle olisi varmaan oikeinkin passeli, joten oikein kelpo kaava. Tykkään tuosta vinosta vetoketjusta (joka on oikeasti ommeltu kiinni ihan hyvin, vaikka kuva antaakin muuta olettaa). (Myös lahkeet ovat saman pituiset!) Näitä voisi tehdä lisääkin, mutta eipä taida olla mahdottomasti tarvetta, tämäkin taitaa mennä vielä koossa 86.

Kangas on Triteksiltä. Se on ostettu jo muutama vuosi sitten. Mulla oli tätä koirakangasta useammassakin värissä, joten ymmärrätte varmaan, että kuosi alkaa tökkiä, mutta tämä kunnon pinkki ja nimenomaan yöppärinä istuu kyllä silmään.

Olisin todella tyytyväinen, jos en olisi (jos saumuri ei olisi) hieman töpeksinyt kauluksen kanssa, nyt olen siis vain tyytyväinen...

Neliskanttisista lasihelmistä

Olin nyt viikonloppuna oppimassa, miten rautalankaa väännnetään ja nyt alkaa jo onnistua nätit silmukat! Kurssilla tein tällaisen setin neliskanttisista lasihelmistä. Idea on saatu Helmimerissä esillä olleista malleista. Vaijeriin tehdyssä kaulakorussa on myös salpalukko, mutta hieman pienempi, kuin rannekorussa.