Anoppi sai tällaisen makeanvedenhelmistä helmisilkkiin solmitun rannekorun äitienpäivälahjaksi. Aiemmin tein hänelle kaulakorun, joka on tismalleen samanlainen, pitempi vaan. Lukko on vermeiliä. Itte tykkään kovasti, voisin tehdä myös itelleni, vaikken varsinainen helmi-ihminen tunnustakaan olevani. Ehkä tässä on juurikin tuo kaunis väri se juttu.
Helminauhan solmiminen on rentouttavaa puuhaa. Itte tykkään kovasti, vaikka aluksi luulin sen olevan ihan superhirveänkamalankauhean vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta päivääni jätämällä merkki käynnistäsi. :)